Heikomman puolella

Yhteiskunnan rehellisyys punnitaan sillä, miten kohtaamme eniten avuntarpeessa olevat - heikommat ja haavoittuvat. Emme me heistä "hyödy", mutta jos emme auta kaikkein eniten vaarassa olevia, yhteiskuntamme ottaa pahasti takapakkia. Köyhyyden, epätasa-arvon ja riiston vahvistuminen kurjistaa koko yhteiskuntaa. Tämä perusperiaate - heikomman ja haavoittuvan puolustaminen - ulottuu kaikille elämänalueille. Se koskee myös luonnonsuojelua; se on tahtoa suojella uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä.

Heikomman ja haavoittuvan suojeleminen on minulle se tärkein arvo, joka toimii mittapuuna niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin luonnonsuojelussakin; yhtä lailla yhteiskunnan turvallisuutta arvioitaessa kuin kestävää taloutta suunniteltaessa. 

Ikä ei tee ihmisestä ulkopuolista

Kestävä vanhuspolitiikka vaatii käytännön toimia ja pitkäjänteisyyttä. Se on tulevaisuuteen katsomista; jokainen on jonain päivänä vanha, ellei kuole ennenaikaisesti. Vanhuspalveluiden tehokas organisoiminen ja riittävä resursointi mahdollistavat yhteiskunnan rattaiden liikkuvuuden ja ennen kaikkea sen, että perheet saavat tarvitessaan tukea.  Olen jo pidempään puhunut ympärivuorokautisten hoivapaikkojen lisäämisestä ja kotihoidon vahvistamisesta sekä tehokkaammasta palveluohjauksesta, jonka avulla parannetaan palveluiden löytämistä. Lisäksi haluan nostaa esiin sen tosiseikan, että vanhoista ihmisistä löytyy kyllä kykyä ja voimaa vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. 

Ikääntyneiden tasa-arvokysymykset eivät kosketa vain nykyisiä vanhoja sukupolvia; myös heidän lapsensa ja lapsenlapsensa tarvitsevat jonain päivänä ikätietoisia palveluita - ja rakenteita, jotka sallivat vanhenemisen ilman häpeää, taloudellista ahdinkoa ja yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle sulkemista.

Tukea kulttuurille ja taiteelle

Puolustetaan heikompaa siskoraukkaa! Taide- ja kulttuuriasioita tavataan pitää kevyenä teemana, kun taas Talous, Turvallisuus ja muut Tärkeät Asiat nostetaan useammin keskiöön. Haluan nostaa tämän heikomman siskoraukan asemaan syrjäytetyn teeman esille ja haastaa vallitsevia asenteita. Kirjallisuuden ja muun kulttuurin tukeminen vahvistaa sekä yksilön että yhteisön mielenterveyttä, ennaltaehkäisee sosiaalisia ongelmia ja luo työpaikkoja paikallisesti ja vientimarkkinoille. Kaikille avointen instituutioiden, kuten kirjaston, merkitys sosiaaliselle tasa-arvolle on todella suuri. Tärkeintä taiteessa on kuitenkin sen itseisarvo, ei vain välilliset hyödyt.

Taiteen ja kulttuurin kentällä haluan vahvistaa erityisesti marginaaliin jääviä tekijöitä ja taiteenmuotoja. Pieniä toimijoita, joissa on hurjasti potentiaalia. Niitä arjen ihmeitä, joiden avulla luodaan uutta toivoa mielenterveyskuntoutujalle, kantava polku nuorelle ja elämäniloa eläkeläiselle.