Kuulumisia vaalien väliltä
Mitä on tapahtunut sitten viime vaalien? Kuinka valmistaudun näihin vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleihin?
Suomi on muuttunut parissa vuodessa paljon. Asenneilmapiiri on kiristynyt ja uusi hallitus aloittanut palveluiden saksimisen. Se asettaa hyvinvointialueet hankalaan rakoon. Kunnat saivat vuoden alussa uusia velvollisuuksia, kun työllisyyspalvelut siirtyivät niiden hoidettaviksi. Ihmisiä on irtisanottu "talouden tasapainottamisen" ja "sopeutustoimien" nimissä. (Iljettäviä kiertoilmauksiahan nuo termit ovat, kuin suoraan Gileadin sanakirjasta.)
Itselleni kävi työrintamalla samoin. Nyt vaalien alla huomaan etsiväni uutta työpaikkaa, koska entistä määräaikaista virkaani ei vakinaistettu ja lakisääteiset tehtävät luovutettiin työllisyysalueelta siirtyneelle, valmiiksi vakituisessa tehtävässä olleelle. Uusissa työhaastatteluissa istuessani minulle on kerrottu, että tarinani on ihan tavallinen: rekrytoijat ovat kuulleet saman kertomuksen tänä talvena monen monituista kertaa. Ja hakijoita on paljon! Yhtäkin Digi- ja väestötietoviraston määräaikaista kansainvälisen asiantuntijan tehtävää oli hakenut 721 henkilöä. Ajatelkaa!
Sairaanhoitajan töitä sentään luulisi riittävän, mutta niidenkään hakeminen ei ole enää samanlaista kuin ennen. Työpaikkailmoituksia on toki avoinna, mutta kokeneetkin saattaavat jäädä vaille haastattelukutsua. Halukkaita on yhtä vakipaikkaa kohden kolmisenkymmentä, mikä olisi muutama vuosi sitten kuulostanut täysin käsittämättömältä. Kesätöitä vielä kai saa, koska täytyyhän varsinaisten työntekijöiden joskus olla lomalla. Vai laitetaanko heidät lomailemaan vuorotellen ja hoidetaan palvelut alimitoituksella?
Kuulin, että hoitajia on jopa irtisanottu, kun hallitus laski vanhushoivan henkilöstön minimimitoitusta. Tietenkin isot jättifirmat irtisanovat turhat palikat. Miksi he palkkaisivat enemmän työntekijöitä kuin on pakko?
Niin, miksi? Vaikka oikeasti tarvitsisimme kentälle enemmän ammattitaitoisia hoitajia, eikä vähemmän.
Pidän kuitenkin yllä toivoa työpaikan löytymisestä, onhan minulla osaamista ja kokemusta ja olen saanut kiitosta lämpimästä asiakaspalvelusta. Lähettelen hakemuksia sinne tänne kuin kuka tahansa muukin työnhakija. Tämä on kuitenkin minulle uutta. Mietin niitä ihmisiä, jotka väsyvät ja masentunut tähän kaikkeen, supistuviin palveluihin ja työmarkkinoihin, joille mikään ei kelpaa. Pohdin pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta tykkänään. Ymmärrän asioita nyt hieman paremmin, kun pilkka on osunut omaan nilkkaan. Enää en sano: "No, jos duunipaikka menee, teen sitten vain jotain muuta." Kuinka ylimieliseltä sellainen kuulostaisikaan! Kaikki eivät suinkaan aina löydä jotain muuta.
Huomasin, etten kestä tämän kaiken katselua sivusta. Hihat on käärittävä. Työllisyyttä ei voi tarkastella vain yksilön näkökulmasta. Nyt kun kunnilla ja kaupungeilla on vastuu työllisyyspalveluista, näihin asioihin pääsee vaikuttamaan rakenteiden tasolla. Minua kiinnostaa myös pienyrittäjyyden tukeminen. Sekin on yksi väylä työllistymiseen ja oman mielenterveyden ylläpitämiseen, jos töitä ei muualta löydy.
Maahanmuuttaneissa on paljon yrittäjähenkisyyttä. Sitäkään ei tule unohtaa. Virassani kotouttamiskoordinaattorina ehdin verkostoitua muiden Keski-Suomen toimijoiden kanssa ja näin kotoutumisen kehittämisessa paljon toivoa ja kipinää myös alueen elinvoiman kannalta. Tämä on asia, jota tulen edistämään vahvasti, mikäli tulen valituksi valtuustoon.
Vapaa-ajallani toimin Keski-Suomen Vihreiden Naisten puheenjohtajana ja Keski-Suomen Vihreiden piirihallituksen jäsenenä. Lisäksi olin vuonna 2024 Naisjärjestöt yhteistyössä - Nytkis ry:n Keski-Suomen aluetoimikunnan puheenjohtajana. Olen ollut mukana ideoimassa ja starttaamassa Maahanmuuttajanaisten politiikkakoulua monikulttuurikeskus Gloriassa ja osallistunut lukuisiin eri tempauksiin ja tapahtumiin rasismin vastustamiseksi, taiteen ja kulttuuritoiminnan edistämiseksi ja yhdenvertaisuuden kehittämiseksi. Kaunokirjallisuuden kirjoittamiseen haluaisin varata enemmän tunteja, mutta ehkä senkin aika tulee tänä vuonna. Tiedän, miten kapea ja katkonainen on kulttuurialan freelancerin ja vapaan taiteilijan leipä. Murusina maailmalla, kuten sanotaan.
Nämä vaalit eivät ole helpot, mutta lähden niihin erityisen kipinän saattelemana. Kyllä tästä hyvä tulee, ja pidetään ainakin ääntä yllä! Puhutaan heikomman oikeuksista ja puolustetaan vähemmistöjä, olipa kyseessä sitten vieraskieliset, muualta muuttaneet, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt tai vaikkapa ikääntyneet yksin jääneet. Sillä en suinkaan ole unohtanut aikaisempien vaalieni teemoja, ja osaamista löytyy edelleen myös gerontologian ja mielenterveyspalveluiden puolelta.

Politiikkakoulussa
Kuva on otettu Monikulttuurikeskus Gloriassa, jossa Naisjärjestöt yhteistyössä - Nytkis ry:n Keski-Suomen aluetoimikunta aloitti viime syksynä Maahanmuuttajanaisten politiikkakoulun. Toiminta on puoluepoliittisesti sitoutumatonta ja ohjaajina on eri puolueiden edustajia, mutta tähän sohvalle istahti vain Vihreiden jengiä. Kaikki kuvaan päässeet ovat myös ehdolla näissä vaaleissa.
Vasemmalta oikealle: Irene Hallamäki, Nina Hirsiaho, Seija Helander ja Andia Bonnor.