Kuka on haavoittuvassa asemassa?

06.01.2023

Olen julkaissut eduskuntavaalien 2023 vaaliteemani. Ensimmäinen ja laajin niistä on heikomman puolustaminen. Sen pitäisi olla kaiken kattava periaate; peruskallio, jolle yhteiskuntaa rakennetaan. Heikomman ja haavoittuvassa asemassa olevan puolustaminen on tärkeää niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin luonnonsuojelussakin; yhtä lailla yhteiskunnan turvallisuutta arvioitaessa kuin kestävää taloutta suunniteltaessa. Hyvä arkinen esimerkki heikoimman puolustamisesta on päivystysten käytäntö, jonka mukaan ensin autetaan niitä, jotka ovat hengenvaarassa.

Mutta kuka sitten on heikompi ja haavoittuvassa asemassa?

Sanastokeskuksen ylläpitämässä termipankissa haavoittuvassa asemassa oleva väestöryhmä määritellään näin: 

"väestöryhmä, jolla oman vaikutusvaltansa ulkopuolella olevista tekijöistä johtuen ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla väestöryhmillä ja jolla tästä syystä on riski joutua eriarvoiseen asemaan."

Haavoittuvassa asemassa olevalla ihmisellä on jonkin ominaisuutensa vuoksi suuri riski tulla syrjäytetyksi tai kiusatuksi. Haavoittuvuus on kontekstisidonnaista, eli se on riippuvaista ympäristön asenteista, yhteiskunnan rakenteista ja muista ihmisen oman vaikutusvallan ulkopuolisista tekijöistä. Kuka tahansa meistä voi joutua haavoittuvaan asemaan terveydentilan, toimeentulon, sosiaalisten suhteiden tai elinolosuhteiden takia. Joku saattaa jopa syntyä sellaiseen kehoon tai perheeseen, että häntä pidetään lähtökohtaisesti alempikastisena. Tilanteesta riippuen haavoittuvassa asemassa voivat olla esimerkiksi vanhukset ja lapset, naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset,  maahanmuuttajat, romanit, pätkätyöläiset, työttömät, vammaiset tai pitkäaikaissairaat. Mikään asema ei silti automaattisesti tuo haavoittuvuutta: ikääntynyt ihminen voi olla yhteiskunnallisesti varsin vahvassa asemassa, esimerkiksi presidentti.

Akuuteissa tilanteissa ihmisen on aina puolustettava heikompaansa, aivan kuten päivystyksissä tehdään. Haavoittuva asema ei kuitenkaan ole mikään automaattinen karma, jolle ei voi tehdä mitään ja joka pitää vain mukisematta hyväksyä. Ei pidä ajatella, että kyllä joku hyväsydäminen aina auttaa hädän tullen, joku rikas antaa vähän almuja tai sukulainen jeesaa. Joku hoitaja jää ylitöihin. Se ei nimittäin riitä. Pitkällä tähtäimellä meidän velvollisuutemme on muuttaa yhteiskunnan rakenteita niin, että haavoittuvuuden riski vähenee. Me luomme yhdessä oman karmamme ja oman yhteisen hyvinvointimme.

Pelkkä laastari ei riitä.

© 2022 Seija Helander. Kaikki oikeudet pidätetään.
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita