Kohtuus Keski-Suomessa
6.3. osallistun Kohtuusliikkeen vaalipaneeliin Könkkölän tilalla Jyväskylässä. "Kohtuus Keski-Suomessa" -paneelin järjestää tutkijoista, paikallisryhmistä ja yksittäisistä kansallisaktiiveista koostuva verkosto, joka kehittää ideoita vaihtoehtoisista yhteiskuntajärjestelmistä. Liikkeen ytimessä on kohtuutalouden (degrowth) käsite: jatkuvan kasvun sijaan talouden avulla tulisi rakentaa ekologisesti kestävää, hyvinvoivaa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. Kohtuusliike haluaa järjestelmän, jonka keskiössä on hoiva, ympäristönsuojelu, yhteisöllisyys ja vapaa-aika.
Kuulostaako haihattelulta? Sitä se ei suinkaan ole, mutta ajatus pakkomielteisen pääomatalouden haastamisesta on radikaali. Yhtäkkiäkö emme enää arvioisi edistystä bruttokansantuotteen mittareilla? Mitä tapahtuu sellaiselle maalle, joka putoaa kapitalismin kelkasta? Nykymaailma on niin rakennettu, että valtioiden on suorastaan pakko pyrkiä kiihtyvään pääoman kasvuun, mikä vuorostaan tarkoittaa kiihtyvää kuluttamista ja hillitöntä energiantarvetta. Lopulta paisuminen johtaa rappioon, eli juuri niiden asioiden romahtamiseen, joita ikuisella talouskasvulla luulimme saavuttavamme. Olemme eläneet suuren harhan vallassa.
Kun sain kutsun Kohtuuliikkeen paneeliin, olin sattumalta juuri aloittanut lukemaan Jason Hickelin kirjaa, Less is More. Hickel sukeltaa kapitalismin alkujuurille ja huomauttaa, että kaupankäyntiä ovat ihmiset harjoittaneet aina, jopa ennen kapitalismin syntyä. Markkinataloutta on täysin mahdollista ajatella muutenkin kuin nykyisessä muodossaan, mutta jostain syystä emme rohkene tehdä niin. Yrittäjyys on yksinkertaisimmillaan sitä, että ihmisellä on jotain myytävää, jonka tuotoilla hän saa itselleen sellaisia tavaroita tai palveluita, joita ei itse osaa tai halua tuottaa. Tämä on tervettä ja kannustettavaa, niin maailma pyörii. Pieni ihminen haluaa saavuttaa kohtuullista voittoa kaupankäynnillään, jotta hän voi investoida rahat itsensä, läheistensä ja ympäristönsä hyvinvointiin. Nykyisessä pakkomielteessämme keskittyä bruttokansantuotteen kasvuun ei sen sijaan ole pohjimmiltaan kysymys yleisen hyvinvoinnin mittaamisesta vaan keskittymisestä pääomasijoituksen hyvinvointiin. Tavoittelemme kasvua kasvun itsensä vuoksi, ja vaurauden jakaminen tasa-arvoisesti on sivuseikka. Kapitalistisesta markkinataloudesta on tullut meille Pyhä Lehmä.
Hickelin mukaan olemme joutuneet eräänlaiseen pakkopaitaan. Kätemme on sidottu. Sama dilemma nousee esiin toistuvasti myös eduskuntavaalien 2023 keskusteluissa vaaliteltoilla ja mediassa. Jos hallitus haluaa ehkäistä yhteiskunnan kurjistumista eli kehittää julkista terveydenhuoltoa ja koulutusta, sen pitää löytää sitä varten rahaa. Yksi vaihtoehto on verottaa kovemmin yrityksiä ja varakkaita ihmisiä, mutta silloin hallitusta syytetään talouskasvun hankaloittamisesta. Enkä itsekään halua kiristää veroja sillä tavalla, että leikkauksista koituu haittaa juuri niille heikoimmille, joiden asiaa politiikassa ajan. No, jos verottaminen on hankalaa, ehkä otamme sitten lainaa? Suo siellä, vetelä täällä: jotta valtio pystyy aikanaan maksamaan velkansa ja eritoten niiden aiheuttamat korot, sen on saatava jostain taas lisää rahaa eli kiihdytettävä talouskasvua. Nyt rahavallan kahvaa kääntävät tahot vaativat kovaan ääneen menoleikkauksia. Heidän mielestään on saksittava kaikesta, mistä on haittaa kasvun kiihdyttämiselle: työntekijöiden oikeuksista, luonnonsuojelusta, sosiaalietuuksista. Kaikesta siitä, mikä heikentää pääomasijoittajien "luottamusta" talouskasvuun. Jostainhan on riistettävä lapioittain, jotta toisaalla keko kasvaa lusikkamitalla. Sitten onkin jo kehä valmis: palaamme alkupisteeseen, eli kasvaneisiin terveydenhuollon ja koulutuksen tarpeisiin.
Yhteiseksi hyväksi tarkoitettujen asioiden anastaminen henkilökohtaiseen käyttöön ei ole minun ideani kukoistuksesta. En usko siihen, että vauraus automaattisesti valuu alemmille tasoille kuin siirappi kakunreunoja pitkin. Usein se hillo jää kököttämään leivoksen päälle äkkimakeaksi nokareeksi, ja tortunpohja kuivuu köyhyyteensä.
Kohtuutalous ei ole anarkiaa, se ei pyri murskaamaan talouden rattaita sekasortoisella kiihkolla. Se ei myöskään ole kommunismia, kyse ei ole rattaiden anastamisesta valtion kontrolloitaviksi. Tavoitteena on haastaa kasvupakko, joka johtaa ekologisiin kriiseihin ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Kohtuutalous-sivuston mukaan kyse on "luontoa kunnioittavasta maailmankuvasta, vaihtoehdoista ylikulutukselle ja epäterveelliselle työtahdille, oikeudenmukaisesta vaurauden jaosta ja osallistavista talouden järjestelmistä."
Sanakirjan mukaan kohtuus on tasapainoa, malttia ja järkevää käytöstä.