Kiitos!

24.01.2022

42 ääntä. Jok'ikinen niistä lämmittää sydäntäni. Vaikken tullut lähellekään valituksi, aion jatkossakin seurata tiiviisti hyvinvointialueen kehittämistä ihan jo sairaanhoitajan ammattinikin takia. Töiden puolesta mielenterveyspalvelut ovat tulleet viime aikoina erityisen tutuiksi. Opintojen yhteydessä tutkiskelen edelleen ikääntyneiden terveyteen vaikuttavia asioita. Kiitos Tietokirjailijat ry:n apurahan, tänä vuonna ehdin syventyä myös ikääntyneiden maahanmuuttajien asemaan. Lisäksi kirjailijana en voi olla ottamatta kantaa kulttuurihyvinvointiin ja taiteen merkitykseen ihmisen terveydelle. 

Vaalitulostani tarkastellessa minua lämmittävät erityisesti ne yksittäiset äänet, jotka sain Jyväskylän ulkopuolelta. Joku siellä Jämsässä, Keuruulla, Laukaassa, Multialla ja Äänekoskella kirjoitti kympin äänestyslappuun. Sote-asiat ovat yhteisiä, ja yhdessä meidän on niitä hoidettava asuin- tai synnyinpaikasta riippumatta. Ei voi olla niin, että vähemmistöpaikkakunnat unohdetaan tässä himmelihommelissa, tai himmelinpurkukoitoksessa. On aika hurjaa, että joitain palveluita varten ihmisten on ajeltava esimerkiksi Viitasaarelta Jyväskylään. Se on sama kuin jos Hämeenlinnasta joutuisi matkustamaan Espooseen saadakseen vaikkapa lapsensa hoitoon. 

Vaan resurssit ja realiteetit ovat, mitä ovat, eikä maantieteellekään mitään voi. Tulee vaatimaan luovuutta ja viisautta kehittää uusia matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviä tukimuotoja sekä mobiili- ja etäpalveluita, joiden avulla erityissairaanhoidon kuormaa kevennetään. Sanomattakin on selvää, ettei jokaiselle paikkakunnalle voi rakentaa keskussairaalaa. Ja hoitajapulakin on tosiasia, jota ei pelkillä kauniilla puheilla korjata.

Vaalitulosta tullaan varmasti vielä analysoimaan viikot läpeensä. Äänestysprosentti jäi ikävän matalaksi. Tulos heijastaa sitä, mitä alle puolet kansasta tahtoo. Toisaalta äänestämättä jättäminenkin on kannanotto. Sillä viestitetään, ettei kiinnosta tai ettei enää edes uskota, että millään on mitään väliä. Se voi kertoa kyynisyydestä tai syvästä toivottomuudesta.

Kirjailija Markus Leikola ennusti Vihreiden vaalituloksen Facebookissa kirjoittaessaan, että puolue ei tule yltämään vaalitulokseensa, vaikka on onnistuneesti pitänyt yllä mielenterveysasioiden tärkeyttä. Masennuksen ja vaaliaktiivisuuden yhdistäjälle olisi Leikolan mukaan luvassa Nobel-palkinto. Niin kauan kuin mielenterveyspotilaat nähdään toisina - yhteiskunnan ulkopuolisina, syrjässä seisovina epäonnistujina - heidät on helppo sivuuttaa päätöksenteossa. Ei ymmärretä, että terapiassa ja psykiatrisella osastolla eivät suinkaan asioi "ne" vaan me. Kuka tahansa voi joutua niin tiukkaan paikkaan elämässään, ettei terveys kestä. Joskus se ei edes vaadi muuta kuin epäonnekkaan geeniyhdistelmän, joka altistaa ihmisen sairastumiselle herkemmin kuin muut. On myös huomionarvoista, että mielenterveysongelmien vaikutus talouteen on todella mittava. Siinä olisi sitä vaalipuheissa peräänkuulutettua "talousrealiteettia" niille, joiden mielestä menestyksen mitta on raha.

Kokoomuksen suosio ei sinänsä yllätä. Puolueessa on perinteisesti paljon markkinointiosaamista. He ajavat rehellisen avoimesti isojen yritysten asiaa. On luonnollista, että heidän ehdokkaistaan ja puolueaktiiveistaan löytyy jos jonkinlaista ammattilaista vaalihypetyksen nostoon. Siitähän tässä tohinassa on pitkälti kyse: pitää saada tuote myytyä asiakkaille ja on uskallettava investoida, vaikka siinä on riskinsä. Toki sekin auttaa, jos lompsasta löytyy jonkin verran ylimääräistä pääomaa. Kokoomuksella on perinteisesti ollut uskollinen kannattajakunta, ja mikäs siinä. Jos todella uskoo, että vahvistamalla suurten yritysten tuottavuutta vahvistetaan myös yksilön hyvinvointia, niin on kai loogista pysyä uskollisena siten profiloituneelle puolueelle.

Vaalikampanjan alkuvaiheissa olin mukana työryhmässä, joka laati Keski-Suomen Vihreiden vaaliohjelman. Pohdimme todella perusteellisesti erilaisia näkökulmia, oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä sote-palveluissa. Vihreille tyypilliseen tapaan käytimme runsaasti aikaa sanamuotojen ja lauseiden viilaamiseen, tapoihin sanoittaa todellisuus. Puolueessa arvostetaan akateemista osaamista ja näyttöön perustuvaa tietoa, joten pyrimme pohjaamaan ohjelman todellisille faktoille ja varmistamaan, ettei se ole millään tavoin syrjivä tai poissulkeva. Kaiken tämän keskellä saatoimme unohtaa, että vaalikampanjassa on kyse muustakin. Markkinointiosaamiseen voisimme mekin jatkossa panostaa enemmän, jotta ihmiset löytäisivät meidät helpommin. Jos sydän on paikallaan, sen ei tarvitse kallistua rahan perään vaan sykkiä ihmiseltä ihmiselle. Sillä tavalla tehdään sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, joka ottaa huomioon myös heikon, hauraan ja vähäosaisen.

Kokonaisuutta tarkastellessa SDP:n suosio ei yllätä minua. Olen totta puhuakseni iloinen heidän saamastaan tuloksesta, koska monissa sosiaali- ja terveyspalveluita koskevissa asioissa olen hyvin paljon heidän linjoillaan. Uskoisin, että valtuustoissa Vihreiden yhteistyö SDP:n kanssa tulee olemaan varsin mutkatonta. Niin ikään Li Andersonin valtava äänimäärä ilahduttaa. Minun somekuplassani Andersonin postaukset nousivat viime kuukausina tämän tästä feediini. Ihailen hänen tapaansa sanoittaa kiperät ja kipeät asiat osuvasti. Usein hän iskee aivan asian ytimeen kysymyksissä, joilla on eniten merkitystä tavallisen ihmisen elämässä.

Vaikka Keskusta oli prosentuaalisesti vasta kolmantena, he saivat eniten edustajia valtuustoihin. Siten laskettuna he siis pitävät hallussaan ykkössijaa. Jos katsotaan koko Suomen karttaa, Keskustan voitto näkyy selkeämmin. Haluaisinkin tässä yhteydessä onnitella entistä luokkakaveriani 1980-luvulta: Päijät-Hämeessä vääksyläinen Sari Kolsi nousi sitoutumattomana Keskustan ehdokkaana paikalliseen aluevaltuustoon. Sari on pienen ihmisen asiaa ajava tyyppi, joka on ehtinyt tehdä Vääksyssä jo vaikka mitä hyvää.

RKP vahva ykkössija Pohjanmaalla ja Porvoon seudulla kiinnitti huomioni. Entisenä Kauniaisten kaupungin työntekijänä noteeraan herkästi kielivähemmistöjä koskevat asiat. Mahdollisuus saada palveluita omalla kielellä on tärkeää myös niille, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai englanti.

Perussuomalaisten romahdus oli täysin odotettu. Mitäs menivät meuhkaamaan bensan hinnasta vaaleissa, joissa vihdoinkin olisi voinut keskittyä vaikkapa vanhusten hoitoon. Niin kuin heidän puheenjohtajansa Riikka Purra televisiossa mainitsi, nämä sote-asiat eivät ehkä ole heidän ydinosaamistaan.

Markus Leikolalta on tullut somessa sen verran hyvää analyysiä Vihreiden tuloksesta, että siteeraan häntä toistamiseen: "Vaikka puolue on väläyttänyt yleispuoluemaisia piirteitä, sen kyky houkutella äänestäjät uurnille asti kulminoituu ympäristöasioihin enemmän kuin mihinkään muuhun." Leikola selittää, että meidän pitäisi ymmärtää, etteivät pandemiatkaan tule tyhjästä. Ne ovat "vääjäämätöntä seurausta siitä, että ihminen on mennyt viljelemään lepakkojen metsänreunaan. Paras ja ainoa pandemioiden ehkäisytapa on globaali ympäristöpolitiikka." Itse ajattelen, että Vihreillä on myös paljon osaamista ja sanottavaa muistakin yleisistä asioista kuin ympäristöstä. Ehkä tässä on taas kyse siitä talouspuheeseen tottuneen kansan vaatimasta markkinointiosaamisesta, kyvystä tuoda näkyväksi oma viesti.

Toivotan onnea kaikille valituille! Iso savotta on edessä, mutta kyllä he siinä tulevat pärjäämään.


© 2021 Seija Helander. Kaikki oikeudet pidätetään.
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!